Reippailua

Niin se vaan on taas viikko vierähtänyt eteenpäin. Aika tuntuu kulkevan kuin siivillä. Vaikea uskoa, että jo alle kolmen viikon jälkeen on aika palata Suomeen. Toisaalta on kova ikävä ihmisiä kotona, mutta olen viihtynyt täällä niin hyvin, että tuntuu tosi vaikealta lähteä. Ihmiset ovat niin mukavia täällä ja työkaverit ja -ilmapiiri on täysin kohdallaan.

Täällä oli todella lämmin ja aurinkoinen, jopa kesäinen viikonloppu, joten mikäs olisi parempi aika käydä katsastamassa Arthur's Seat. Se on Holyroodin kukkuloilla sijaitseva huippu, joka on noin 250 metriä kaupunkia korkeammalla. Se on todella suosittu turistien ja reippailijoiden keskuudessa, ja siellä oli kuin olikin paljon muita ihmisiä.

Mukaan lähti litran pullo lemonadea ja pari kanawrappia siltä varalta, että lyyhistyn matkan varrelle. Valitsin läntisen reitin, koska siellä oli paljon muitakin ihmisiä, enkä halunnut vaeltaa ties minne. Se vaan ei tainnut olla siitä helpoimmasta päästä. Tie oli paikoitellen hyvinkin jyrkkä ja kapea kiviaskelineen. Aloitin ehkä vähän turhan kunnianhimoisesti harppomalla niitä rempseästi kaksi kerralla. Jossain puolessa välissä katse alkoikin sitten sumeta ja jalat huojua. Koska en halunnut pyörtyä ja vieriä mäkeä alas kuin kivenjärkäle, heittäydyin aika koomisesti sivuun puoliksi seisten ja istuen ja vedin molemmat wrapit siinä paikalla ja join kunnolla. Kun olo alkoi palautua normaaliksi, matka jatkui ilman häiriöitä.

Huippu veti kyllä aika hiljaiseksi. Sieltä näki koko kaupungin kaikkiin suuntiin ja vielä pidemmälle. Istahdin siihen alas vain katsomaan menoa ja näköaloja noin puoleksi tunniksi. Ympärillä suorastaan vilisi ihmisiä.

Aikaa ylös kiipeämiseen meni minulta noin 40 minuuttia tauon kanssa, alas luonnollisesti helpompi ja se meni alle puolessa tuosta. Suosittelen lämpimästi, jos koskaan Edinburghiin eksyy niin käydä katsomassa. Mukaan kannattaa varata ainakin hyvät kävelykengät, juotavaa ja ehkä ruokaakin, jos on samanlainen lötkö kuin minä.

Pitääkö tähän muka aina keksiä joku järkevä otsikko?

Viime viikko meni yhä, yllätys yllätys, hyvin. Tällä viikolla piti tehdä breadstickejä, mikä on aina kammottu tapahtuma. Kerralla tehdään valtava määrä ja niitä vääntäessä meni helposti yli puoli tuntia. Meinaa paikat alkaa krampata.

Kävin tutustumassa hieman kaupungin pubielämään. Työkaveri myi siellä leipomuksia, joten pitihän se käydä katsomassa niitä ja ottamassa muutamat tuopilliset. Huomioita: tunnelma oli todella hyvä. Ihmiset olivat ystävällisiä, juttelin ihan tuntemattomienkin kanssa. Ihmiset eivät tunnu juovan yhtä ahkerasti kuin Suomessa, mutta siitä ei kyllä ole vielä paljon havaintoja. Ei myöskään tarvitse huolehtia viimeiseen bussiin ehtimisestä, sillä bussit kulkevat täällä läpi yön ja Ridacard-bussikortilla pääsee yöbusseihinkin.

Challah onnistui ihan kohtuullisen hyvin.

Ikuisuusprojekti käynnissä.

Lähes puolivälissä

Viime viikko tuntui menevän ohi ennen kuin huomasinkaan. Työt ovat menneet taas ihan samalla tavalla kuin aiemminkin. En ole tainnut mainita, mutta saan vielä joka päivä kotiin ihan minkä vain leivän kaupan hyllyltä, tai enemmänkin. Suosikkini on ehdottomasti seven seeds niminen leipä, josta tavallisen leipätaikinan lisäksi löytyy ihan nimestäkin päätellen erilaisia siemeniä. Ulkomuistista ainakin seesami, unikko, auringonkukka, kurpitsa, pellava. Leipä pyöritetään vielä siemensekoituksessa valmistaessa. Toin yksi päivä kotiin parikin pientä kassillista erilaisia tuotteita. Niitä on vielä jonkin verran jäljellä, vaikka kämppiksetkin on rekrytoitu syömään.

On ollut jo vähän ikävä Suomea, joten olen yrittänyt kaiken uuden ja eksoottisen kokeilun lisäksi vähän tehdä suomalaista perinteistä ruokaa. Viimeksi tuli makaroonilaatikko, josta riittikin syömistä aika pitkään.

Lauantaina kaupungilla asioidessani kävin muun muassa äänestämässä eduskuntavaaleissa. Niitä pidettiin pystyssä Apex Haymarket hotellissa. Paikalla pyöri luonnollisesti muitakin suomalaisia, joiden kanssa tuli vaihdettua pari sanaa. Tuntuu mukavalta välillä päästä käyttämään omaa äidinkieltä. Bussimatkan lisäksi kävelyä tuli jonkin verran suuntaan ja toiseen sateessa, mutta tulipahan käytettyä tätäkin oikeutta. Toivottavasti ensi kaudella tehdään järkevämpiä päätöksiä.

Hämmentämässä ihastuttavaa taikinajuurta. Meinaa perhana lähteä karvaisista käsivarsista kirveelläkään.

Hulvatonta meininkiä leipomossa.

Ulkomaanmatkakaan ei näköjään ole tekosyy jättää äänestämistä väliin.

Kappas, onkin jo huhtikuu

Taas on viikko takana ja yli kolmasosa on jo ohi. Työnteko alkaa sujua jotenkuten rutiinilla ja alan jo muistaa asioita ja tehdä töitä vähän itsenäisemmin. Varsinkin perjantaina bagel-pisteessä sain yllättävänkin paljon vastuuta. Aikaisemmin olin enemmän apulaisena, kun toinen tekee taikinat ja bagelit minun kanssa, mutta tällä kertaa olin itse tekemässä taikinat ja vähän näyttämässä ensimmäistä kertaa niitä tekevälle miten asiat toimii. Onneksi pomo oli kuitenkin koko ajan lähellä ja häneltä voi aina kysyä, jos en muistanut jotain.

Muuten on mennyt aika hiljaa. Töiden jälkeen olen yleensä niin väsynyt, ettei usein enää innosta tehdä mitään repäisevää. Vapaapäivinä on tullut muun muassa kokattua, myös päivälle tai parille eteenpäin ja pestyä pyykkiä. Sitä ei oikein tajuakaan miten tylsä on ennen kuin sen pukee sanoiksi blogipostiin. Aikeena on vielä ehdottomasti ainakin kiivetä Arthur's Seat, käydä Edinburghin linnassa ja ehkä käydä junalla jossain muuallakin päin. Ihan oikeesti.

Muutama sana ihan arjen asioista, joita ei tule erityisemmin mietittyä. Sen lisäksi, että ajoneuvot kulkevat vasemmalla puolella tietä ja pitää muistaa odottaa bussia toisella puolella tietä kuin Suomessa, ihmiset eivät juuri viito ja vilkuta bussia pysähtymään vaan valuvat vaan odottamaan siihen lähelle. Nopeusrajoitukset ainakin kaupungilla ovat alhaiset (joku 20-30km/h?) ja pyöräilijät käyttävät samoja teitä kuin autot. Kaupan kassalla usein pelkkä "hei" ja "kiitos" ei riitä, pitää varautua mahdolliseen small talkiin. Itsepalvelukassalla jokainen tuote punnitaan, myös mahdollinen kassi/reppu jonka olet tuonut kamoja kantamaan. Sitten se kurja systeemi valittaa, että havaitsee jotain siihen tasolle kuulumatonta, kun yrität laskea kassiasi siihen. En ole katkera.