Loppu

Nyt se sitten on ohi. Taksi tuli sunnuntaiaamuna 7.30 viemään lentokentälle ja sieltä mutkien kautta takaisin Suomeen. Kieltämättä vähän outo olo. Tämä matka oli paras päätös, minkä olen koskaan tehnyt. Sieltä tarttui paljon kädentaitoa, uusia kokemuksia ja toivottavasti elinikäisiä kontakteja. Tulen varmasti palaamaan vielä Skotlantiin, ehkä jopa pysyvämmin.

Viimeisenä tekonani voisin vielä vähän tarkentaa minkälaisia leipiä ja muita tuotteita tein töissä ja minkälaisilla valmistustavoilla niitä tehtiin. Ensimmäinen ihminen tuli aamuisin paikalle 6:30 ja alkoi valmistelemaan taikinoita yms. Ruisleipiä oli seeded rye (kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä), borodinsky, caraway rye sekä joskus rustic rye, joka oli sellainen pyöreä littana, jonka voisi nähdä Suomessakin. Itse näin tämän aikaisen aamun vain kerran, tein siinä ruistaikinoita ja punnitsin sekä muotoilin niitä vuokiin.

Kymmenen jälkeen kun päivä suurimman osan ajasta alkoi, oli jo vehnäisten leipien aika, joita oli useita. Samasta taikinasta valmistettiin useita erimuotoisia leipiä, kuten seven seeds, sourdough cob, walnut cob, erinäköisiä limppuja. Valikoimassa vieraili myös ciabatta, oliivi & kurpitsansiemen, focaccia, farmhouse, wholemeal, juustoleipää, challah, patonkeja.

Makeita tuotteita tehtiin myös jonkin verran. Almond twist, cinnamon scrolls, hot cross bun. Välillä myös pääsi tekemään teekakkua ja inkiväärikakkua.

Taikinat punnittiin ja valmistettiin yleiskoneessa, kuten suomalaisissakin leipomoissa ja paistettiin uuneissa, jotka jos joku väittäisi olevan ajalta ennen toista maailmansotaa, uskoisin heitä. Yleiskoneita oli kaksi, tai ainakin toimivia. Kahvia valmistettiin muinaisella laitteella kassan takana. Opin juuri ja juuri ennen lähtöä miten tehdä juomakelpoisen kupposen.

Työpaikalla oli yksi ihminen, joka tiskasi, pyykkäsi ja hoiti sen kaltaisia hommia, joten en juurikaan joutunut tiskata itse. Siivoamaan toki pääsin. Imuri, rätti ja luuttuaminen tuli tutuksi. Perjantait bagelpaikassa sai tiskata itse. Koska paikka oli kosher, oli heillä outo systeemi. Tiskata sai vain täyttämällä yleiskoneen kulho vedellä ja pesuaineella ja viskaamalla likaiset tiskit siihen. Tiskiallas oli kielletty, kai koska muut käyttivät siinä lihaan käytettyjä välineitä.

Työkavereita oli paljon ja yllättävän kansainvälisiä. Muun muassa Saksasta, Ranskasta, Englannista, Brasiliasta, Puolasta, Australiasta, vähemmistö tietenkin myös Skotlannista. Tulin toimeen kaikkien kanssa ja pääsin mielestäni hyvin mukaan. Huumoria riitti, mutta ei välttämättä ihan yhtä härskiä kuin on tottunut eräissä suomalaisissa leipomoissa. Kävin jopa pari kertaa pubissa työkaverin kanssa.

Siinä muotoiltiin loaf (limppuja?).

Lisää, mutta nämä valmistettiin vuoissa.

Osa leivistä paistettiin tämänlaisissa 15 mahtuvissa jutuissa. Ne eroteltiin toisistaan paiston jälkeen.

Ihana uuni, joka paistaa keskeltä nopeammin.

Ja näissä sama asia, mutta nopeammin takaa.

Idyllinen varastontapainen kellarikerroksessa.

Tiski- ja pyykkäysnurkka.

Tässä taas valmistettiin perjantain bageltaikinat.

Ja tässä.

Kahvilan puolelta.

Ja tiskin takaa.

Ja koska unohdin aikaisemmin, tässä on haggis, neeps & tatties, sekä uppopaistettu marspatukka (!?). Oli tietenkin pakko kokeilla ravintolalaatuista haggista sekä tätä kuuluisaa jälkiruokaa. Molemmat maistui erittäin hyvältä, vaikka en välttämättä marspatukasta haluaisi sitä tunnustaa.

Kulttuuria ja elämyksiä

Varasin itselleni paikan netissä ja kävin viime lauantaina kiertomatkalla eripuolilla Skotlantia. Matkan järjesti The Hairy Coo, ja kuljettajamme sekä oppaamme oli nimeltään Rose. Bussi lähti aamulla kello 8 Edinburghin vanhan kaupungin puolelta ja tuli takaisin samaan paikkaan kahdentoista ja puolen tunnin päästä.

Matkan ensimmäinen pysähdys oli Deanstonin panimo. Paikan päällä pääsi kierrokselle panimon eri osiin, juomien tekopaikasta paikkaan, misä tynnyreitä säilytettiin ja kaikkea siltä väliltä. Kierros huipentui viskimaistajaisiin ja aamupalaan. Tuonlaiseen aamiaiseen voisi tottua.

Matka jatkui upeiden maisemien saattamana Skotlannin Ylämaille. Sitä ennen pysähdyimme matkanjärjestäjän nimellekin sopivasti katsomaan "hairy coo" nimellä kutsuttuja karvaisia lehmiä. Olivat oikein söpöjä, pääsin syöttämään leipää niille. Lyhyen pysähdyksen jälkeen maisemat muuttuivat vuoristoisemmiksi. Pysähdyimme välillä, että ihmiset saivat otettua kuvia.

Pysähdyksiä oli useitakin ja kuljimme muutaman kaupungin ohi, mistä pääsimme Fort Augustukseen asti, jossa sijaitsee myös kuuluisa Loch Ness, jonne pääsinkin tunnin kierrokselle veneellä. Venekierrosta odotellessa kävin pubissa siiderillä, koska miksi ei. Kerranhan täällä luultavasti tullaan käymään. Veneessä oli myös baari, josta tuli otettua viski ja toinen siideri. Vietin suurimman osan ajelusta veneen toisessa kerroksessa, josta oli parhaat näkymät ja sai otettua hyviä kuvia. Jostain syystä suurempi osa ihmisistä pysytteli alakerrassa sisällä.

Matkalla takaisin pysähdyimme jossakin kohtaa kansallispuistoa. Metsäisellä alueella oli upea vesiputous ja pääsin samalla vähän jaloittelemaan metsässä. Eräässä kaupungissa (Pitlochry?) pysähtyessämme pääsin kokeilemaan myös viskijäätelöä. Tällä reissulla näytti olevan teema. Tai ehkä viski kuuluu oleellisemmin skotlantilaiseen kulttuuriin kuin luulinkaan.

Noin puoli yhdeksän illalla kierros päättyi samaan paikkaan Edinburghissa. Olin todella väsynyt ja seuraavana päivänä (sunnuntaina!) oli töitä, koska halusin nähdä, miten paikka pyörii viikonloppunakin. Enemmän siitä tulevassa päivityksessä. Reissu oli silti moninkertaisesti väsymyksen arvoinen. Reissu oli unohtumaton ja jos kukaan koskaan Edinburghissa käy, suosittelen kokeilemaan.

https://www.thehairycoo.com/