Töitä ja brexit-pohdiskeluja

Toinen viikko töitä on takana ja rytmiin alkaa jo tottua. Maanantai 18.3 oli hiljainen päivä, lähdin jo kolmen tunnin työnteon jälkeen kotiin. Koska tiistait ovat vapaata, jäi mukavasti aikaa tutkia kaupunkia ja kävellä ympäriinsä. Shoppailu ei ole vielä oikein innostanut, mutta kävin syömässä paikallisessa Five Guys pikaruokapaikassa, joka on paikallinen hamppariketju. Hampurilaisen täytteet saa valita itse ja ruoka oli hyvää, mutta vähän kalliimpaa kuin mihin olen tottunut.

Loppuviikko töitä meni myös samalla kaavalla kuin ennenkin. Me tehtiin paljon samoja leipiä kuin viime viikolla. Challah-leivän letittämisessä kävi myös pieni läpimurto. Luulen, että se alkaa jo sujua. Opettelin myös käyttämään paikan hurmaavan hidasta tietokonetta ja printtaamaan etikettejä, joita pääsin liimaamaan pakkaamiini leipiin. 

Brexit on puhuttanut viimeaikoina paljon ja siitä on tullut keskusteltua töissäkin. Tuntuu, että suuri osa Skotlannista ei tahtoisi sitä, mitä en ollenkaan ihmettele. Aloite brexitin peruuttamiseksi on laitettu pystyyn ja se on saanut jo yli viisi miljoonaa allekirjoitusta. Toivon kovasti, että poliitikot saavat jotain järkevää aikaan asian suhteen, mutta en odota suuria. Sen ei pitäisi ihmeemmin vaikuttaa minun pysymiseen täällä, mutta kuka siitä koskaan tietää. Ainakin EU on nyt myöntänyt lykkäystä, joten sitä ei tarvitse murehtia ihan vielä.

Kuvaa leipomosta. Ikkunasta on hauska seurata ihmisvilinää töiden lomassa.

Almond twistejä.

Pretzeleitä.

Ja näin kätevästi ne leivät saa viipaloitua nätisti. Kuka olisi arvannut.

Eka Viikko

Keskiviikkona 13.3 koitti ensimmäinen työpäivä, joka sujui ihan hyvin. Päivät alkavat vasta kello 10 aamulla, mihin en ollenkaan leipurina ole tottunut. Leipomo on suhteellisen pieni ja viihtyisä. Sen yhteydessä on pieni kahvila, josta voi ostaa leipää, keittoa ja sen sellaista pientä.

Kaikki näytti toimivan aika lailla saman kaavan mukaan kuin Suomessa. Taikinakoneessa pyöritetään taikina valmiiksi, valmis taikina muotoillaan halutunmalliseksi leiväksi, nostatus, uuni, pakkaus. Breadsharen kaikki leivät valmistetaan tietääkseni taikinajuuresta.

Pääsin heti punnitsemaan taikinaa ja valmistamaan monia erilaisia leipiä. Uutena tuttavuutena tuli vastaan juutalainen leipä challah. Sen voi letittää samalla tapaa kuin pullapitkot. Me letitettiin kuudella letillä, mikä ei valitettavasti tullut ihan ulkomuistista. Pienen tapailun jälkeen aloin saada jo jyvän asioista. Tai niin ainakin luulin, ennen kuin aloin taas siirtämään väärää pätkää väärään paikkaan. Hups. Eiköhän tämäkin ole vain tottumuskysymys.

Vaikka suurin osa oli leipää, tehtiin myös parin pellin verran "almond twistejä", eli mantelitäytteen sisältäviä makeita leivonnaisia. Ne leikattiin pitkiksi pötköiksi, joka vedettiin kierteelle ja solmittiin solmuksi. Myös pellin verran korvapuustin kaltaisia pullia, mutta paloja ei vaan puristettu korvapuustin muotoisiksi.

Pääsin myös pakkaamaan ja laittamaan etikettejä valmiisiin leipiin. Samalla tuli opeteltua mikä leipä on minkä niminen. Viimeiseksi oli valmiiden leipien järjestäminen eri tilauksille.

Torstai meni samalla kaavalla, mutta perjantait työskentelen toisessa yrityksen pisteessä, jossa valmistetaan vain bageleita. Lähdin aamulla ajoissa, mutta en silti meinannut löytää paikkaa. Pienen sompailun jälkeen se onneksi löytyi.

Tämäkin paikka oli viihtyisä. Asiakasliikennettä kävi ahkeraan ja paikka vaikutti hyvin eläväiseltä. Tällä kertaa pääsin valmistusprosessiin mukaan alusta asti, eli punnitsemaan taikinan aineksia ja pyörittämään sen koneessa valmiiksi taikinaksi. Valmis taikina vietiin saman tien pöydälle, jossa se punnittiin 1800g könteiksi, jotka painettiin prässillä oikean kokoisiksi paloiksi ja siitä vielä pyöreiksi rinkeleiksi.

Tätä samaa tuli tehtyä koko päivä. Monta taikinareseptiä, muun muassa vegaaniset bagelit ja itselleni hieman erikoiset kanelia ja rusinoita sisältävä taikina.

Söin yhden bagelin lounaaksi ja voin sanoa, että hyvää oli. Täytteenä oli jonkinlainen kana, tomaattikastike ja jalapeno, mitä nyt muistan. Tuli mieleen grilliruoka.

Molemmissa paikoissa voi päivän päätteeksi viedä kotiin leipää. Ensimmäisessä paikassa leivän ja toisessa myymättä jääneitä bageleita, mikä on tosi hyvä homma. Säästää vähän ruokakustannuksissa.

Töiden jälkeen pääsin viettämään ensimmäistä kokonaista viikonloppua. En jaksanut kovin paljon kierrellä kaupunkia vaan keskityin tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä ja sen sellaista kotona. Onhan tässä vielä aikaa. Unohdin uuden tiedon omaksumisen ja alkujännityksen lomassa kysyä, voiko työpaikassa valokuvata. Asia siirtyköön myöhemmäksi.

 Haggis kokeiltu. Vähän kuivaa, kauran huomasi hyvin. Oli ihan hyvää.

Kaupasta löytyy paljon eksoottisia vaihtoehtoja. Oli pakko laittaa kokeiluun. Myös kuuluisa Irn Bru on maistettu. Ihan ok, mutta tosi makeaa. Vähän kuin nestemäistä karkkia.

Alkutaipale

Aikaisin sunnuntaiaamuna koitti vihdoin kauan odotettu, jo noin vuosi ideoitu lähtö. Tuntuu vieläkin epätodelliselta. Sain kyydin lentokentälle, josta onneksi selvisin koneeseen tällaisena ei juuri koskaan matkustavana tampiona. Vaihto Tukholmassa sujui myös ongelmitta. Ennen pitkää olinkin perillä Edinburghissa. Paikalla oli jo aiemmin varattu kuski, joka ajoi minut uuteen kämppääni. Asunnolla oli vastassa yksi kolmesta kämppiksestäni, joka neuvoi vähän, miten asiat toimii täällä.

Ensimmäinen loistokas päivä oli nyt edessä, kirkkain silmin oli nyt aika päättää, mitä tekisi ensimmäisenä. Kehoni kuitenkin päätti, kahden hassun tunnin yöunien ja rasittavan lentomatkan jälkeen, että nyt olisi aika nukkua pienet päiväunet. Ja niinhän minä tein. Neljän tunnin unien jälkeen selvisin ylös siksi aikaa, että saisin jotain syötävää, mutta siihen se jäikin. Takaisin nukkumaan ja tuli nukuttua oikein hyvät yöunet.

Toisena päivänä maanantaina, kymmeneltä aamupäivänä Fanette, yhteyshenkilö kouluni ja työpaikan välillä Skotlannissa tuli hakemaan minut talolta. Hän ajoi minua ympäri kaupunkia ja näytti nähtävyyksiä. Tällä reissulla sain hankittua adapterin, joka oli jäänyt ostettua Suomessa. Britanniassahan suomalaiset läppärin ja puhelimen laturini eivät sopineet kiinni ilman sellaista, joten aika kriittisestä hankinnasta on kyse. Bussikortti tuli myös hankittua (60£ 4viikkoa).

Matkan päätteeksi tuli myös käytyä tulevalla työpaikalla, Breadshare-nimisessä leipomossa käymässä. Paikalla sovittiin, että työni alkaisi kymmeneltä keskiviikkona, joten edessä olisi vielä yksi vapaapäivä.

Loppupäivän vietin kierrellessä kaupunkia. Paljon enemmän ihmisiä kuin mihin olen Espoossa tottunut. Näyttäisi myös olevan paljon turisteja, mitä en yhtään ihmettele. Kävin muun muassa paikassa, jonka nimeä en valitettavasti muista, mutta portaat ja pienen ylämäen jälkeen ylhäällä näki hyvin kaupungin ja kaupunkiin kuuluvan valtavan kukkulan.

Tiistaina kävin bussilla testaamassa työmatkani reitin. Perillä, että matkalla olisi jokin muukin tarkoitus, kävin kivenheiton päässä olevalla Portobellon rannalla. Hiekkaa silmänkantamattomiin. Kävelin kävelytien loppuun asti ja sieltä vielä takaisin. Aikaa meni ihan kiitettävästi ja kilometrejä kartui. Paikalla oli paljon koiranulkoiluttajia, pyöräilijöitä ja muita jalkaisin liikkuvia. Vaikuttaa todella eläväiseltä seudulta.

Huomenna sitten odottaa ensimmäinen työpäivä.

Kuva ei valitettavasti tee oikeutta nähtävyydelle.

Bussin yläkerran etupenkiltä. Todella hyvä näköala.

Tästä oli vielä pitkä matka takaisin.