Alkutaipale

Aikaisin sunnuntaiaamuna koitti vihdoin kauan odotettu, jo noin vuosi ideoitu lähtö. Tuntuu vieläkin epätodelliselta. Sain kyydin lentokentälle, josta onneksi selvisin koneeseen tällaisena ei juuri koskaan matkustavana tampiona. Vaihto Tukholmassa sujui myös ongelmitta. Ennen pitkää olinkin perillä Edinburghissa. Paikalla oli jo aiemmin varattu kuski, joka ajoi minut uuteen kämppääni. Asunnolla oli vastassa yksi kolmesta kämppiksestäni, joka neuvoi vähän, miten asiat toimii täällä.

Ensimmäinen loistokas päivä oli nyt edessä, kirkkain silmin oli nyt aika päättää, mitä tekisi ensimmäisenä. Kehoni kuitenkin päätti, kahden hassun tunnin yöunien ja rasittavan lentomatkan jälkeen, että nyt olisi aika nukkua pienet päiväunet. Ja niinhän minä tein. Neljän tunnin unien jälkeen selvisin ylös siksi aikaa, että saisin jotain syötävää, mutta siihen se jäikin. Takaisin nukkumaan ja tuli nukuttua oikein hyvät yöunet.

Toisena päivänä maanantaina, kymmeneltä aamupäivänä Fanette, yhteyshenkilö kouluni ja työpaikan välillä Skotlannissa tuli hakemaan minut talolta. Hän ajoi minua ympäri kaupunkia ja näytti nähtävyyksiä. Tällä reissulla sain hankittua adapterin, joka oli jäänyt ostettua Suomessa. Britanniassahan suomalaiset läppärin ja puhelimen laturini eivät sopineet kiinni ilman sellaista, joten aika kriittisestä hankinnasta on kyse. Bussikortti tuli myös hankittua (60£ 4viikkoa).

Matkan päätteeksi tuli myös käytyä tulevalla työpaikalla, Breadshare-nimisessä leipomossa käymässä. Paikalla sovittiin, että työni alkaisi kymmeneltä keskiviikkona, joten edessä olisi vielä yksi vapaapäivä.

Loppupäivän vietin kierrellessä kaupunkia. Paljon enemmän ihmisiä kuin mihin olen Espoossa tottunut. Näyttäisi myös olevan paljon turisteja, mitä en yhtään ihmettele. Kävin muun muassa paikassa, jonka nimeä en valitettavasti muista, mutta portaat ja pienen ylämäen jälkeen ylhäällä näki hyvin kaupungin ja kaupunkiin kuuluvan valtavan kukkulan.

Tiistaina kävin bussilla testaamassa työmatkani reitin. Perillä, että matkalla olisi jokin muukin tarkoitus, kävin kivenheiton päässä olevalla Portobellon rannalla. Hiekkaa silmänkantamattomiin. Kävelin kävelytien loppuun asti ja sieltä vielä takaisin. Aikaa meni ihan kiitettävästi ja kilometrejä kartui. Paikalla oli paljon koiranulkoiluttajia, pyöräilijöitä ja muita jalkaisin liikkuvia. Vaikuttaa todella eläväiseltä seudulta.

Huomenna sitten odottaa ensimmäinen työpäivä.

Kuva ei valitettavasti tee oikeutta nähtävyydelle.

Bussin yläkerran etupenkiltä. Todella hyvä näköala.

Tästä oli vielä pitkä matka takaisin.